Opas omaisille

Opas omaisille

Miten ja milloin hautausjärjestelyt voi aloittaa

Hautausjärjestelyt voi aloittaa heti läheisen poismenon jälkeen, hautauslupaa ei tarvitse odottaa. Voitte ottaa yhteyttä ja varata meille tapaamisajan. Sivuillamme on suunnittelupalvelu-osio, jossa voitte tutustua tuotteisiin ja palveluihin sekä niiden hintoihin ja voitte halutessanne tehdä alustavan tilauksen.

Ennen hautajaisjärjestelyiden aloittamista on hyvä selvittää onko vainaja tehnyt ennakkosopimuksen / suunnitelman hautausjärjestelyistä. Hautausjärjestelyissä tulee aina kunnioittaa vainajan tahtoa ja vakaumusta, mutta myös omaisten toiveita otetaan luonnollisesti huomioon siunaus- ja muistotilaisuuden suunnittelussa. Jos vainajan toiveet eivät ole tiedossa, päättävät omaiset hautausjärjestelyistä. Hautaustoimilain (8. Luku 23 §) mukaan hautausjärjestelyistä vastaa ensisijaisesti leski, avopuoliso tai lapset. Jos vainajalta ei jäänyt lähisukulaisia voi joku muu vainajan läheinen hoitaa järjestelyt ja jos hän ei ole kuolinpesän osakas, hän on oikeutettu saamaan kohtuullisen korvauksen kuolinpesän varoista.

Hautauskulut maksetaan ensisijaisesti kuolinpesän tililtä, vainajan varoista. Mikäli vainaja oli eläessään varaton voi hautausavustusta hakea Kelalta.  Hautauskulut muodostuvat ensisijaisesti hautauspalvelun ja seurakunnan palveluista. Seurakunnan palveluihin kuuluvat hautapaikkaan liittyvät asiat, tuhkaus ja joissain tapauksissa tilavuokrat.

Vainajan siunaus- ja jäähyväistilaisuus on yleensä kahden – kolmen viikon kuluttua kuolemantapauksesta.

Hautauslupa

Läheisenne hautausta varten tarvitsette hautausluvan. Hautauslupa on todistus siitä, että hautaamiselle ei ole juridisia esteitä.

Hautausluvan kirjoittaa läheistänne viimeksi hoitanut tai ruumiinavauksen suorittanut lääkäri. Hautauslupa annetaan joko vainajan omaiselle tai halutessanne suoraan hautauspalveluyritykselle.

Hautauslupaa ei kuitenkaan tarvitse odottaa, se ei ole este asioiden hoitamisen aloittamiseksi. Hautauslupa tulee toimittaa ennen hautausta siihen seurakuntaan, jossa hautaus suoritetaan sekä tuhkahautauksessa siihen seurakuntaan, jossa tuhkaus suoritetaan.

 

Tieto kuolemasta

Kun kuolintodistus ja hautauslupa on kirjoitettu, lähtee tieto asiasta virkateitse maistraattiin. Siellä kuolema kirjataan väestötietojärjestelmään, josta se välittyy automaattisesti seurakuntaan, kelalle ja verottajalle. Pankit, valtion virastot ja useat eläke- ja vakuutusyhtiöt saavat tiedon kuolemasta väestötietorekisterin kautta.

Omaiset tarvitsevat kuolemasta kertovan virkatodistuksen joka haetaan joko maistraatista tai seurakunnasta. Sen avulla omaiset voivat hoitaa virasto- ja pankkiasioita. Virkatodistusta tarvitaan myös perunkirjoitukseen. Perunkirjoitus on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta.

 

Hautaamismuodot

Hautaus voidaan suorittaa joko arkku- tai tuhkahautauksena. Molemmissa hautaustavoissa siunaustilaisuuden kulku ja merkitys on samankaltainen ja ne ovat kristilliseltä kannalta samanarvoiset.

Perinteisemmässä arkkuhautauksessa arkku haudataan maahan. Kukkalaitteet lasketaan kirkossa tai kappelissa ja toimituksen jälkeen arkku kuljetetaan omaisten saattelemana hautaan laskua varten hautapaikalle. Toimituksen voi pitää vaihtoehtoisesti myös haudalla.

Tuhkahautauksessa arkku jätetään pääsääntöisesti toimituksen päätyttyä paikoilleen kappeliin, josta se siirretään tuhkattavaksi joko seurakunnan tai hautaustoimiston toimesta. Tuhkauksen jälkeen tuhkauurna lasketaan sille erikseen varattuna aikana.
Tuhkauurnan tai tuhkat voidaan sijoittaa muualle kuin seurakunnan hallinnoimalle hautausmaalle. Jos tuhka sijoitetaan muualle, tarvitaan siihen aina maa- tai vesialueen omistajan tai haltijan suostumus. Tuhka voidaan haudata uurnassa, sirotella mereen tai kätkeä maahan muistolehtoon.  Tuhkat on sijoitettava lopullisesti yhteen paikkaan vuoden kuluessa tuhkaamisesta.

Hautapaikka

Hautapaikka voi olla olemassa oleva sukuhauta tai uusi hautapaikka kotipaikkakunnalta. Jokaisella on oikeus tulla haudatuksi kotiseurakunnan hautausmaalle, riippumatta siitä onko kuulunut kirkkoon vai ei. Toiselta paikkakunnalta uutta hautapaikkaa voi anoa seurakunnalta, mutta kaikki seurakunnat eivät luovuta uusia arkkuhautoja vieraspaikkakuntalaisille.

Haudattaessa suku- tai jo olemassa olevaan hautaan tulee tarkastaa hautasijojen määrä ja aiemmin haudattujen vainajien hautausajat, josta selviää onko arkkuhautaus mahdollinen.

Eri uskontokuuluvien hautaus (siunaus- tai jäähyväistilaisuus)

Kirkolliset siunaustoimitukset pidetään yleisien kaavojen ja seurakuntien käytäntöjen mukaan. Ohjelman kulkuun on useita eri vaihtoehtoja. Siunaus-tai jäähyväistilaisuus voidaan suunnitella omaisten ja/tai mahdollisesti vainajan eläessään ilmoittaman suunnitelman mukaisesti.

Jos vainaja ei kuulunut eläessään seurakuntaan, voidaan vainajalle järjestää siviilihautajaiset. Niihin kuuluu uskonnosta vapaa jäähyväistilaisuus. Tilaisuuden voi pitää mahdollisesti kappelissa, haudalla tai kotona. Tilaisuudella ei ole mitään erityistä kaavaa, vaan se rakennetaan vainajan ja omaisten toiveiden mukaiseksi. Seurakuntaan kuulumaton vainaja voidaan kuitenkin omaisten toivoessa siunata hautaan kristillisin menoin, kunhan varmistetaan, ettei toimita vainajan toiveiden vastaisesti.

Hautajaisiin kutsuminen ja kuolinilmoitukset

Hautajaiset voi pitää aivan lähimpien ihmisten kesken tai sinne voi kutsua enemmänkin ystäviä. Saattoväen voi kutsua paikalle henkilökohtaisesti tai ennen hautajaisia lehteen laitettavalla kuolinilmoituksella. Kuolinilmoitus on tapana julkaista paikkakunnan lehdessä. Siinä voi olla kutsu hautaus- ja mahdollisesti myös muistotilaisuuteen. Jos hautaus on järjestetty lähimpien kesken, voi kuolinilmoituksen julkaista hautauksen jälkeen, jossa voidaan samalla kiittää myös osanotosta.

Muistotilaisuus

Hautaan siunaamisen jälkeen omaiset ja ystävät kokoontuvat yleensä muistotilaisuuteen. Muistotilaisuuden tarkoitus on muistella vainajaa, ilmaista kiitollisuutta yhteisestä ajasta hänen kanssaan ja myös lohduttaa omaisia ja ystäviä surussa.

Muistotilaisuuteen kutsuminen tapahtuu siunaustilaisuuden päätteeksi. Tapana on, että joku omaisista esittää hautajaisvieraille kutsun saapua muistotilaisuuteen.  Kutsu voidaan lisäksi esittää jäähyväis- tai siunaustilaisuuden käsiohjelmassa, sanomalehden kuolinilmoituksen yhteydessä tai henkilökohtaisesti etukäteen kutsuen.

Muistotilaisuuden ei tarvitse noudattaa mitään virallista kaavaa. Sen ohjelma suunnitellaan vainajan toiveita ja elämäntapaa kunnioittaen. Tilaisuus voidaan pitää kotona, seurakuntasalissa, ravintolassa tai muussa soveltuvassa tilassa. Muistotilaisuuden ei tarvitse olla vakava tilaisuus, se voi hyvin olla myös tapahtuma, jossa läheiset voivat ilolla yhdessä muistella vainajaa. Tavat ja kulttuuri vaihtelevat paljon eri puolella Suomea ja myös eri perheiden kesken.

Muistotilaisuudessa on yleensä esillä muistopöytä, jonka päällä on valkea liina, vainajan kuva,  kynttilä ja kukkia. Muistopöytään voi lisätä muitakin vainajalle tärkeitä tai hänen elämästään kertovia esineitä.

Muistotilaisuudessa on yleensä ruokatarjoilu tai kahvitarjoilu. Ohjelmaan voi kuulua adressien lukeminen, yhteistä laulua, papin puhe, muistosanat, lyhyitä puheenvuoroja ja musiikkiesityksiä.

Pukeutuminen

Tilaisuuden tehtävä on kunnioittaa vainajaa ja saattaa tämä arvokkaasti viimeiselle matkalleen. Näin ollen myös pukeutumiseen on hyvä kiinnittää huomiota, vaikkei se olekaan hautajaisten pääasia. Suomalaiseen hautauskulttuuriin kuuluu siisti tumma, mielellään musta vaatetus. Pukeutuminen ei erottele lähiomaisia ja hautajaisvieraita eikä arvoa tai surun määrää mitata vaatteissa. Mustan ohella valkoinen, harmaa ovat hyväksyttyjä hautajaisvärejä, kuten myös tummansininen ja tumma lila.

Hautajaisasun tulee olla asiallinen ja tarpeeksi peittävä, esimerkiksi musta tai tumma puku on täysin korrekti sekä varmin valinta suomalaisessa hautajaisperinteessä. Materiaalien on hyvä olla hillittyjä, joten esimeriksi kiiltäväpintaista kangasta tai nahkaa on syytä välttää. Tumman puvun kanssa puetaan hillitty, mielellään valkoinen kauluspaita sekä asuun ja tilaisuuteen sopiva solmio. Pukuun kuuluvan taskuliinan on myös oltava valkoinen ja kokonaisuuden viimeistelee siistit, mustat tai vähintään tummat kengät sekä sukat.

Säästä riippuen asuun voi yhdistää tumman päällystakin, huivin, hatun sekä käsineet. Tumma värimaailma pätee näissäkin, poikkeuksena kantajien huivit jotka yleensä ovat valkoiset. Tummat lasit, hillityt korut sekä vyöt ovat myös hyväksyttäviä asusteita.
Hameen tai mekon helman on oltava vähintään polvipituinen, asu ei saa olla liian avonainen ja asusteiden on hyvä olla väriltään tilaisuuden tunnelmaan sopivia.

Lasten pukeutuminen on joustavampaa, mutta siistit pyhävaatteet ovat suotavat. Lapsille sopivia asuja ovat esimerkiksi musta tai tummansininen hame tai housut, valkoinen paita tai vastaavat tilaisuuteen sopivat vaatteet.

Istumajärjestys

Omaiset ja sukulaiset istuvat kappelissa tai kirkossa takaa katsottaessa oikealla puolella eturivissä ja vasemmalle asettuvat seuraavaksi lähimmät sukulaiset ja ystävät. Mahdolliset viralliset lähetystöt asettuvat vasemmalle. Muu saattoväki voi valita vapaasti paikkansa ja katsoa, että penkit täyttyvät tasaisesti.

Kukkalaitteet

Kukkalaitteet lasketaan arkulle kappelissa, kirkossa tai haudalla. Perinteisin tapa on laskea kukat arkulle kappelissa siunaustilaisuuden lopussa. Vaihtoehtoisesti kukat voidaan laskea siunaustilaisuuden alussa. Hautajaiskukkien laskun ajankohdasta on hyvä sopia etukäteen siunaavan papin kanssa. Lähimmät omaiset laskevat kukkalaitteensa arkulle ensimmäisinä, jonka jälkeen vuorossa ovat järjestyksessä sukulaiset, työtoverit sekä ystävät ja muut tahot.

Laskijat pitävät ensiksi arkun vieressä muutaman sekunnin hiljaisen hetken, jonka jälkeen he lausuvat kukkalaitteessa olevan muistolauseen. Kukkalaitteissa on yleensä mukana kortti tai silkkinauha, johon on kirjoitettu kukkien tuojien nimet sekä muistolause. Tämän jälkeen kukka tai kukkalaite lasketaan arkun viereen sille varatulle paikalle. Kukat laskettuasi voit hiljentyä hetken arkun äärellä, kääntyä omaisiin päin, tervehtiä kumartaen tai niiaten ja siirtyä kiireettä omalle paikalle.

Jos kukkalaitteet on laskettu arkulle kappelissa, saattoväki käy loppuvirren jälkeen noutamassa omat kukkansa mukaan hautaansaattoon. Kun vainaja on laskettu hautaan hautapaikalla ei enää lueta tervehdyksiä, vaan kukat lasketaan hautaa peittävän kannen päälle. Silloin kun vainaja tuhkataan on usein tapana viedä kukat tulevalle hautauspaikalle, mikäli tuleva hautapaikka sijaitsee siunaustilaisuuspaikan läheisyydessä.

Siunaustilaisuudesta poistuminen

Loppusoiton päättyessä kantajat siirtyvät arkun viereen, yleensä merkin tähän antaa pappi tai suntio. Kantajien kantaessa arkkua ulos saattoon liittyvät ensimmäisenä lähiomaiset, jonka jälkeen vuorossa ovat sukulaiset oikealta ja sen jälkeen käytävän vasemmalla puolella olleet. Uurnahautauksessa arkku jää paikoilleen siunauspaikalle ja väki poistuu kuten edellä on kerrottu.

Surutyö

Läheisen ihmisen menehtyessä suru on suuri ja ihmiset reagoivat suruun eri tavalla. Suru on luonnollinen ja tärkeä tapa kohdata menetys. Samalla vastaan tulee oman elämän rajallisuus. Jokainen suree omalla tavallaan. Toisen on helppo itkeä, kun taas toinen suree hiljaa. Kukaan ei osaa ennakoida surun syvyyttä tai kestoa. Surun läpikäymiseen tarvitaan oma aikansa sekä tuki toisilta ihmisiltä.

Hautajaiset ovat tärkeä osa surutyötä, koska sen myötä asia tulee konkreettiseksi. Siunaustilaisuus ja muistotilaisuus ovat omaisten paikka surra yhdessä ja lohduttaa toisiaan.  Hautajaisiin kuuluu myös kiitollisuus yhteisestä ajasta ja elämän lahjasta.

Hautajaisissa vainajan saatetaan viimeiselle matkalleen. Yhteisessä rukouksessa voidaan pyytää myös voimaa kaipaukseen ja suruun sekä elämän rajallisuuden aiheuttamiin tunteisiin, ahdistukseen ja pelkoihin.